Älä unohda Venäjää

Teollisoikeuksien hankkimista voisi ehkä löysästi verrata dieettiin: ei ole väliä mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä, vaan mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä. Samoin voi sanoa, että teollisoikeuksilla suojaaminen ei ole itsearvoisesti tärkeää, vaan olennaisinta on suojata se tuote mikä myy ja tietenkin vielä oikeilla markkinoilla!

Tällä löyhällä vertauksella yritän sanoa, että teollisoikeudet ovat aina tärkeitä niille tuotteille ja markkina-alueille, joilla on kysyntää. Jos kysyntää ei ole, myös teollisoikeuksien tarve on tällöin kyseenalainen.  Suhteellisen harvoin teollisoikeuksia myydään kuitenkaan ”yksinään” ilman minkäänlaista oikeutusta toimivilta markkinoilta.

Venäjän viimeaikaiset toimet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa talouspakotteita on asetettu puolin ja toisin. Pakotteilla on pyritty hankaloittamaan venäläisyritysten toimintaa, lähinnä rahoitusmarkkinoilla ja tietyillä Venäjällä tärkeillä alueilla, kuten öljyteollisuudessa. Venäjä on asettanut myös vastapakotteita. Se on kieltänyt joidenkin elintarvikkeiden, kuten maitotuotteiden tuonnin maahan. Venäjä-riski on toteutunut monen yrityksen ja yrittäjän kohdalla. Uuden tilanteen kanssa on kuitenkin elettävä ja tilanteen tuomiin muutoksiin liiketoiminnassa on sopeuduttava.

Alkujärkytyksestä toivuttuaan monet toimijat ovat käynnistäneet hankkeita, joilla korvataan menetettyä Venäjän markkinaa. Kuka etsii tuotteilleen uusia markkina-alueita muualta Euroopasta, kuka jatkaa tuotteiden tekoa varastoon tulevaisuuden varalta ja päättää oman tuotannon pystyttämisestä Venäjälle. Tuotannon siirtäminen Venäjälle lienee osittain myös Venäjän tavoite, vaikka toki päätavoitteena näyttää olevan sanktioita asettaneiden valtioiden kansallisten yritysten toiminnan hankaloittaminen Venäjällä ja sitä kautta poliittisiin päätöksiin vaikuttaminen.

Nyky-Venäjä syntyi Neuvostoliiton raunioille vuonna 1991. Siitä lähtien, ja jo aikaisemminkin, monet yritykset ovat määrätietoisesti rakentaneet Venäjän toimintojaan, luoneet isoja ja tunnettuja brändejä ja kasvattaneet organisaatioihinsa laajaa Venäjä-osaamista. Samaan aikaan erityisesti suomalaisiin yrityksiin ja suomalaisiin liikekumppaneina on syntynyt vahva luottamus ja laatumielikuva venäläisten mielissä. He ovat oppineet arvostamaan suomalaisia ja suomalaista osaamista.

Nykyiset patentti- ja tavaramerkkilait tulivat ensimmäisen kerran voimaan Venäjällä vuonna 1992. Siitä lähtien niitä on kehitetty, pykäliä viilattu ja Rospatentin käytäntöjä hiottu vastaamaan vaatimuksia, joita WTO on asettanut jäsenvaltioiden IPR-lainsäädännölle. Venäjällä on ollut selvä tahto saada nämä lait kansainvälisesti hyväksyttävälle tasolle, osin WTO-jäsenyyden saamiseksi, mutta varmasti myös, jotta kansainväliset yritykset kokisivat liiketoimintaympäristön turvallisemmaksi ja haluaisivat investoida Venäjälle.

Venäjän liityttyä WTO:n jäseneksi vuoden 2012 loppupuolella kehitys ei ole pysähtynyt. Vain runsas vuosi sitten Venäjällä avattiin IPR-tuomioistuin, jonne keskitetään IPR-oikeudenkäynnit vähän samaan tapaan kuin Suomessakin markkinatuomioistuimeen. Tällä hetkellä ei ole mitään syytä uskoa, että IPR-oikeuksien kehittyminen Venäjällä pysähtyisi, saati että oikeuksien kunnioittaminen heikkenisi.

Tässä valossa väitänkin, että juuri nyt teollisoikeuksien merkitys Venäjällä kasvaa. Jos sinne ei itse pysty viemään tuotteitaan, kannattaa hyödyntää paikallista tuotantoa joko perustamalla oma tuotantoyksikkö tai lisensoimalla omat teollisoikeudet paikallisten käyttöön. Tällöin voi hyötyä omasta tuotekehityksestä sekä omien brändien tunnettuudesta, vaikka rajan yli omia tuotteitaan ei pystyisikään viemään. Eikö ole siis varsin selvää, että Venäjää ei pidä unohtaa, kun kansainvälistä patentti- ja tavaramerkkisalkkua rakennetaan!