Alkukesän IPR-webinaarimme tiivistelmäartikkeli tarjoaa syvällisen katsauksen Euroopan yhtenäispatenttijärjestelmän (Unitary Patent System, UPC) ensimmäiseen toimintavuoteen.
Yhtenäispatenttijärjestelmä luo uutta oikeuskäytäntöä, joka tulee huomioida patenttihakemuksen käsittelyhistoriassa. Tämän lisäksi järjestelmä luo myös aivan uutta käytäntöä loukkauksiin ja niiden tulkintaan.
Tässä artikkelissa tutustumme mm. tuomioistuimen tilastoihin, käymme läpi strategisia ohjeita ja näkemyksiä sekä käsittelemme keskeisimpiä ja mielenkiintoisimpia päätöksiä ja määräyksiä.
Romaniasta tulee pian UPC:n 18. jäsen. Romanian laki Unified Patent Court Agreement UPCA:n ratifioinnista tuli voimaan 14. huhtikuuta 2024. UPCA:n mukaan ratifiointi tulee voimaan neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Romania on tallettanut ratifioimiskirjansa. Jos Romania tekee tämän nopeasti, maasta voi tulla virallisesti yhdistetyn patenttituomioistuimen sopimusjäsen jo syksyllä 2024.
Irlanti sen sijaan lykkää UPC-sopimuksen ratifiointia koskevaa kansanäänestystä, joka oli alun perin määrä pitää 7. kesäkuuta. Vaikka hallitus uskoo edelleen, että liittyminen patenttituomioistuimeen on välttämätöntä, sen näkemyksen mukaan julkiseen keskusteluun ja sitoutumiseen tarvitaan kuitenkin enemmän aikaa.
Eurooppapatenttiasiamies Tomi Konkonen huomauttaa, että tämä on ymmärrettävää, sillä patenttikysymykset ja eurooppalainen yhteinen patenttijärjestelmä ovat poliittisia ja keskusteluherkkiä asioita.
Italia valmistautuu avaamaan Milanon UPC:n keskusjaoston kesäkuussa 2024. Loukkaukset ajetaan paikallistuomioistuimissa, ja keskusjaostoissa käsitellään mitätöintejä.
Italia ja yhdistetty patenttituomioistuin allekirjoittivat 24. tammikuuta sopimuksen yhteystyön virallistamisesta tuomioistuimen kolmannen keskusjaoston tuomiseksi Milanoon, jossa toimii paikallisjaosto. München ja Pariisi isännöivät kahta muuta keskusjaostoa.
Kolmannen keskusjaoston oli tarkoitus päätyä Lontooseen, mutta Brexitin myötä tästä tuli poliittisesti mahdotonta. Lainsäädännön mukaan validointimäärä määrittelee sen, missä kolmas keskusjaosto voisi sijaita, ja näiden lukujen valossa se tuodaan Italiaan.
Kuinka paljon UP-rekisteröintejä (Unitary Patent, UP) onkaan tehty, ja mikä on voimassa olevien patenttien trendi Suomessa? Entä paljonko järjestelmää on käytetty? Eurooppapatenttiasiamies Mikko Piirosen mukaan on odotettavissa, että Suomessa voimassa olevien patenttien määrä tulee kasvamaan yhtenäispatenttijärjestelmän myötä.
Suomen tilastoista on nähtävissä, että vaikka järjestelmä on ollut voimassa vain noin seitsemän kuukauden ajan, se ehti jo kääntää voimassa olevien perinteisten patenttien määrän laskuun. Lisäksi tilastojen mukaan uusia voimaan saatettuja eurooppapatentteja oli vähemmän kuin edellisten kymmenen vuoden aikana. Yhtenäispatenttina voimaan saatettujen patenttien määrä on kuitenkin yleisesti lähes tuplaantunut viime vuoden joulukuusta.
Vaihtelu ei Piirosen mukaan suoranaisesti kerro halukkuudesta saattaa patentti voimaan yhtenäispatenttina. Taustalla nimittäin vaikuttaa myös se, kuinka paljon patentteja Europan patenttivirasto, EPO, on myöntänyt. Tällä hetkellä noin 25 % EPO:n myöntämistä patenteista saatetaan voimaan yhtenäispatentteina.
Tuoreimpien tilastojen mukaan yhtenäispatentteja on saatettu voimaan eniten Saksassa. Suomessa yhtenäispatentteja on vireillä vain yksi, kun taas Pohjoismaissa näitä on vireillä yhteensä 17 kappaletta.
Tomi Konkosen mukaan muut maat ovat olleet hieman suomalaista elinkeinoelämää rohkeampia tämän järjestelmän kanssa. Varsinkin saksalaiset ja italialaiset kollegat ovat kertoneet asiakkaidensa olevan taas kiinnostuneita kansallisista patenteista, mutta väitettä yksiselitteisesti tukevia tilastoja saataneen odottaa muutama vuosi.
Tuomioistuimen tilastoista selviää myös, että vireille pantuja tapauksia on eniten Saksassa ja kaikista tapauksista jopa 44 % on aloitettu saksan kielellä. Tämä johtuu myös osittain siitä, että Saksa ilmoitti suhteellisen myöhään hyväksyvänsä englannin kielen käyttämisen saksan lisäksi, joten monet asiat oli jo valmisteltu saksaksi. Tästä voimme päätellä, että englanninkielisten keissien osuus tulee kasvamaan.
Keksinnön on oltava uusi ja keksinnöllinen, jotta patentti voidaan myöntää. Keksinnöllisyys on edelleen päätöksen ytimessä. Konsepti on tuttu EPOn käyttämästä “problem and solution” -lähestymistavasta.
Tarkastelu aloitetaan siitä, että valitaan lähin jo olemassa oleva ja tunnettu tekniikka, joka takaa lupaavimman lähtökohdan keksintöön pääsemiseksi. Lähimmän tunnetun tekniikan tulee olla tarkoitettu samanlaiseen käyttötarkoitukseen ja kuulua vähintään läheisesti samankaltaiseen tekniikan alaan kuin esillä oleva keksintö.
Aikaisemmin tämä valinta oli tärkeämpää, mutta päätöksen T320/15 jälkeen sen tärkeys on vähentynyt. Nykyään riittää, että lähimmäksi tekniikaksi valittu julkaisu on lupaava lähtöpiste keksintöön pääsemiseksi. Piirosen mukaan on myös mahdollista, että lähtöpisteitä on useita, kunhan on olemassa lupaava lähtöpiste keksintöön pääsemiseksi. Tähän liittyen Piironen nosti seminaarissa esille tapauksen Münchenin paikallisjaostosta.
Münchenin tapaus on monipuolinen esimerkki keksinnöllisyysriidasta. Asiassa on kyse väliaikaisesta kieltotuomiosta, eli keksinnöllisyyden suhteen siinä ei ole kyse lopullisesta mitätöinnistä, vaan selvitettävänä on riittävä varmuus siitä, että patentti on pätevä. Seminaarin jälkeen asiaan on tullut lisää päätöksiä, joihin palaamme seuraavassa seminaarissamme.
Tässä tapauksessa UPCA ja RoP (Rules of Procedure) eivät määrittele, mitä “riittävä varmuus” tarkoittaa, vaan oikeus on päätynyt siihen, että tuomion väliaikaisen luonteen takia riittää, kunhan patentti on todennäköisemmin pätevä kuin pätemätön. Todistustaakka pätemättömyydestä on lähtökohtaisesti mitättömyysväitteen esittäjällä, mutta tuomioistuin voi määrätä myös patentinhaltijan toimittamaan todisteita.
Keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa on määritelty, että alan keskimääräinen ammattilainen on tässä tapauksessa “kemisti tai biologi, jolla on yliopistotutkinto biokemian alalta ja jolla on kokemusta biomolekyylien havaitsemisstrategiasta”. Tämä ei siis muuttunut paikallisjaostossa.
Tässä tapauksessa uutuutta tarkasteltaessa viitejulkaisun D6 ei katsottu olevan estejulkaisu, koska siinä havainnoinnin kohteena ei ole solu- tai kudosnäyte, vaan “monistettu DNA-molekyyli”. Nämä ovat uutuuden kannalta eri asioita, joten tällä perusteella patentin katsottiin olevan uusi. Tämä piirre erottaa esillä olevan patentin kantapatentista, jossa havainnoinnin kohteena on pelkkä näyte.
ASM, eli “monistettu DNA-molekyyli”, saadaan eri tavalla kuin solu- tai kudosnäyte, joten paikallisjaoston mukaan ne eivät ole rinnasteisia.
Paikallisjaosto mainitsee erikseen, että ASM olisi kyllä näyte, mutta esillä olevan patentin suojapiiri on suppeampi, koska vaatimuksessa määritellään “solu- ja kudosnäyte”.
Keksinnöllisyyttä käsiteltiin ensisijaisesti EPOn kanssa yhtenevällä tavalla lähtien liikkeelle viitejulkaisusta D8, johon yhdistetään julkaisu D6. D8 kuvaa järjestelyn ns. “in situ” -ympäristössä, kun taas D6 koskee “in vitro” -ympäristöä. “In situ” on ympäristönä paljon monimutkaisempi ja vaativampi kuin “in vitro”. Näin ollen ne ovat erilaisia ja alan ammattilainenkin harkitsisi erilaisten menetelmien käyttöä, eivätkä ne ole siirrettävissä ympäristöstä toiseen. Tällä perusteella paikallisjaosto piti todennäköisempänä, että patentti on pätevä kuin pätemätön.
Molemmat osapuolet valittivat tästä päätöksestä, mutta uutuutta ei ole sinänsä käsitelty uudestaan, vaan todettiin, että valitus on tältä osin perusteeton. Tämän jälkeen valitusaste on lähtenyt käymään läpi keksinnöllisyyttä. Valitusasteen mukaan julkaisu D6 liittyy “sarjamuotoon, jossa dekoodausskeema kohdistetuille multipleksatuille molekyylianalyyseille”.
Olennaiseksi lähtöpisteeksi nostetaan siis dekoodausskeema, ja tarkastelu aloitetaan siitä, että poikkeavien piirteiden sijaan selvitetään ensin yhtenevät piirteet. Tämä on Piirosen mukaan ensimmäinen viite siitä, että tuomioistuin ei noudata EPOn “problem and solution” -konseptia.
Dekoodausskeeman tarkastelun jälkeen valitusaste toteaa, että esillä olevan keksinnön ja julkaisun D6 toisitaan erottava piirre on paikallisjaoston mainitsema “solu- tai kudosnäyte”. Valitusaste toteaa, että vaikka esillä oleva keksintö kohdistuu erilaisiin näytteisiin, niin D6 olisi siitä huolimatta ollut kiinnostava alan ammattilaisen näkökulmasta. Koska on huomioitava, että D6 kuvaa järjestelyn “in vitro”, tarkoittaa se sitä, että alan ammattilaisella olisi tarve harkita, voitaisiinko D6:ssa kuvatut koodaus ja dekoodaus siirtää esillä olevan patentin käyttötarkoitukseen.
Valitusasteen mukaan insentiivi tähän suuntaan on löydettävissä julkaisussa D6 mainitusta tunnetun tekniikan kuvauksesta sekä viittauksesta toiseen julkaisuun, jossa käsitellään yksittäisiä DNA-molekyylejä.
Valitusaste toteaa, että alan ammattilainen, onnistuttuaan ASM:n havaitsemisessa “in vitro”, loogisesti yrittäisi siirtää menetelmää “in situ” -ympäristöön, ja viittaa tässä kohtaa todisteeseen B30. Näistä syistä alan ammattilaisella ei olisi syytä pidättäytyä kokeilemasta menetelmän siirtämistä uuteen käyttöympäristöön.
Koko tässä valitusasteen päätöksessä ei siis mainita eikä noudateta PSA:ta. Vaikka päätöksessä tunnistetaan kaksi eroa, yksittäinen näyte ja ympäristö, siinä ei kuitenkaan pohdita sitä, minkälainen synergia näillä eroilla on ja pitäisikö niitä käsitellä ns. osittaisongelmina. Keksinnöllisyystarkastelu aloitetaan D6:sta, vaikka sitä ei perustella lähimmäksi tunnetuksi tekniikaksi itse päätöksessä.
Normaalissa tapauksessa keksinnöllisyyden puutetta on perusteltu yhdistämällä kaksi viitejulkaisua keskenään, mutta tässä tapauksessa jää poikkeuksellisesti epäselväksi, onko yhdistelty kolmea vai neljää viitejulkaisua.
Paikallisjaoston tapa käsitellä keksinnöllisyyttä on enemmän linjassa EPOn vakiintuneen käytännön kanssa. Valitusasteen tavasta puolestaan ei saa täyttä varmuutta siitä, miten asiaa käsitellään, koska keksinnöllisyyteen soveltuvaa metodologiaa ei avata tarkemmin.
10x Genomics on nostanut saksankielisen kanteen patentin loukkauksesta Curio Bioscienceä kohtaan Düsseldorfin paikallisjaostossa. Curio Bioscience aloitti menettelyn kielen vaihtamisesta asiasta, sillä he eivät halunneet käydä oikeutta saksaksi vaan englanniksi.
Molemmat kiistan osapuolet ovat yhdysvaltalaisia yhtiöitä, ja alalla yleisesti käytetty kieli on englanti. Kanne myös koskee englanninkielistä patenttia. Curio Biosciencen mukaan saksan käyttäminen prosessikielenä antaa kohtuutonta etua huomattavasti suuremmalle yritykselle, 10x Genomicsille.
10x Genomics sen sijaan vetosi oikeuteen käyttää edustajiensa äidinkieltä Düsseldorfin paikallisjaostossa, jossa tuomarit puhuvat saksaa. Vaikka itse loukkaus koskee englanninkielistä patenttia, niin se tapahtuu Saksan alueella, ja ainakin yksi Curio Biosciencen asiamiehistä puhuu sujuvaa saksaa. Näiden argumenttien perusteella paikallisjaosto päätyi hylkäämään pyynnön käsittelykielen vaihtamisesta.
Curio Bioscience valitti tästä päätöksestä, mutta valitusaste totesi, että pyydettäessä prosessikielen vaihtamista oikeudenmukaisuuden perusteella tulee kaikki olennaiset olosuhteet ottaa huomioon. Tässä tapauksessa olennaisiin olosuhteisiin kuuluvat esimerkiksi alalla käytetty kieli.
Olennaisiin olosuhteisiin kuuluvat myös osapuolten kotipaikat. Osapuolten tulisi pystyä ymmärtämään, mitä prosessissa on lausuttu kirjallisesti ja suullisesti. Mikäli oikeutta ei siis käydä osapuolten omilla kielillä, pelkkä edustajan kielitaito ei riitä kompensoimaan tätä puutetta.
Valitusaste totesi, että olennaisiin olosuhteisiin kuuluu myös osapuolten koko, jolloin on huomioitava, että monikansallinen suuryritys selviää kielellä kuin kielellä, mutta Curio Biosciencen kaltaisen pienemmän yrityksen resurssit rajoittavat sen mahdollisuuksia puolustautua. Valitusaste myös mainitsi, että olennaisiin olosuhteisiin ei kuulu asiamiesten tai tuomareiden kielitaito.
Lisäksi todettiin, että kantajalla on aina etulyöntiasema, sillä kannetta on voitu valmistella pitkäänkin, kun taas vastaajan on vastattava lyhyen määräajan puitteissa. Kantajan valinta hakea patenttia englanniksi otettiin huomioon päätöstä tehtäessä.
Valitusaste myös tiedusteli paikallisjaostolta perusteluja näkemykselleen, johon paikallisjaosto oli vastannut, että kielen vaihtaminen monimutkaistaisi työmäärää merkittävästi. Valitusaste ei pitänyt tätä perustelua riittävänä ja päätyi olennaisten olosuhteiden perusteella määräämään prosessikielen vaihdettavaksi.
Euroopan yhtenäispatenttijärjestelmä on vasta reilun vuoden ikäinen. Näin ollen yhdistetyn patenttituomioistuimen linja loukkaus- ja mitätöintiasioissa on vielä muodostumatta ja tulee kehittymään vasta vuosien saatossa.
Patenttien elinkaari on pitkä, ja monet ovatkin aloittaneet varovasti, mutta pelkästään uuden tuomioistuimen toimivallassa olevien patenttien määrä kasvaa nopeasti.
Riitoja on kohtuullinen määrä, joten ensitietoa parhaista käytännöistä oikeudenkäyntistrategioissa on jo jonkin verran saatavilla.
Näyttäisi siltä, että UPC tulee todennäköisesti muuttamaan EPOn käytäntöjä.
Epätavanomaiset tavaramerkit tarjoavat yrityksille uusia ja innovatiivisia tapoja erottua kilpailijoista ja luoda vahvempia tunnesiteitä kuluttajiin. Lue lisää Lotta Ahovaaran blogista.
Lue uratarinasta, mikä inspiroi tavaramerkkiasinatuntija Ellenetta Jestoita työssään.
Maailmalla suosittu bisnesmalli – hajuvesien uudelleenpakkaaminen ja niin kutsuttujen dekanttien (engl. decant) eli näytepullojen myynti – on rantautunut myös Suomeen. Ilmiöön liittyy kuitenkin epäselvyyksiä esimerkiksi tavaramerkkioikeuksien, hygienian ja tuoteturvallisuuden suhteen.
Tänä kesänä Papula-Nevinpat on jälleen toivottanut tervetulleeksi monta lahjakasta kesäharjoittelijaa, jotka ovat rikastuttaneet Papula-Nevinpatin IPR-asiantuntijatiimejä uusilla ideoilla ja energialla.
