Ledit mylläävät valaistuksen ja siihen liittyvät teollisoikeudet

Rakennetun ympäristön valaistustavat muuttuvat tällä hetkellä nopeasti. Hehkulamput ovat pannassa, kalvakat energiansäästölamput olivat vain lyhyt välivaihe – jota kukaan ei jää kaipaamaan! – ja käytännössä kaikki uusi valaistus tehdään ledeillä. Tämä kehitys pitää myös valaistusalan IPR-asiantuntijat kiireisinä.

Maailmassa on ziljardeja vanhoja mutta toimivia valaisimia, joihin sopii kierrekantainen hehkulamppu tai tavallinen loisteputki, eikä kaikkia näitä uusita hetkessä. Siksi kaupasta löytyy jatkossakin niin sanottuja retrofittejä eli kierrekantaisia pallukoita tai pitkänomaisia putkia, joiden päissä on kaksi kytkentänastaa, vaikka niissä olisi jo ledit sisällä. Valaisimessa nyt vain kuuluu olla irrotettava lamppu tai polttimo, joka vaihdetaan uuteen.

Tämä perusoletus muuttuu peruuttamattomasti ledien myötä. Valonlähteenä led kestää niin hyvin, että kuluttaja todennäköisesti haluaa vaihtaa koko sisustuksensa ennen kuin lediä tarvitsisi teknisen syyn takia vaihtaa. Siksi uusissa valaisimissa ei ole enää irrotettavaa valonlähdettä lainkaan, vaan ledit ovat siellä kiinteästi, usein niin sanotussa led-moduulissa. Teknisesti led-moduulin vaihtaminen toiseen voi olla mahdollista, mutta ei onnistune meiltä kuluttajilta.

Ledit mahdollistavat uutta muotoilua

Ensimmäisenä mullistuu valaisimen muotoilu. Suunnittelijoita ei enää rajoita edellytys siitä, että luomukseen olisi mahdutettava vakiokokoinen lampunkanta ja että siihen täytyisi päästä turvallisesti käsiksi. Ledit tulevat toimeen niin pienellä jännitteellä, etteivät perinteiset suojavälit ja eristepaksuudet päde enää. Valoa tuottavat pisteet ja viivat voivat muodostaa mielivaltaisia kuvioita. Ei tarvitse enää ajatella, että valoa tuottaa erillinen ”valaisin”: valonlähteet voivat olla osa mitä tahansa muuta rakennetta, ja valoa voi tulla mitä yllättävimmistä paikoista. Vaikutukset valaisinten muotoiluun ja valaistusten suunnitteluun innostavat todennäköisesti valmistajia myös mallisuojaamaan uusia tuotteitaan aktiivisesti.

Lihavat led-patenttisalkut uhkana

Led-valaisinten elektroniikka eroaa sen verran aikaisemmasta, että alan elektroniikkavalmistajat ovat ajautuneet kiihkeään patenttien kilpavarusteluun. Led-patenttisalkkuja on koko 2000-luvun ajan lihotettu miltei matkaviestinvalmistajiin verrattavalla ahkeruudella, eikä motivaatiota tarvitse arvailla. Laskeutuminen lentokoneella suurkaupungin lentokentälle illalla antaa hyvää perspektiiviä – lukemattomat valopisteet tullaan korvaamaan ledeillä. Yhden uusittavan valaisimen tai vanhaan valaisimeen asennettavan retrofitin hinnasta ei tarvitse kerätä kummoistakaan siivua rojaltina, kun kassakone alkaa kilistä. Harva liiketoiminnan alue voi luottaa niin vuorenvarmaan volyymien kasvuun kuin led-valaistus.

Ylilyönneiltä ei ole vältytty. Suuret valmistajat ehtivät sekä oman tuotekehityksensä että yritysostojen kautta kerätä salkkuihinsa peruspatentteja ajalta, jolloin led-tekniikka oli vielä nuorta eikä ennestään tunnettua tekniikkaa esitteleviä julkaisuja löytynyt helposti edes itsestäänselvyyksien kumoamiseen. Ilmiö muistuttaa ohjelmistopatentoinnin alkuaikaa, jolloin mitä tahansa jokapäiväisyyttä saattoi väittää uudeksi, kunhan kirjoitti patenttivaatimukseen, että se tehdään tietokoneella.

Maailmalla on tunnettuja led-patentteja, joiden ainoa ero esimerkiksi loisteputkilla tehtyyn aiempaan ratkaisuun on valolähteen valinta. Patentinhaltijat ovat monesti onnistuneet perustelemaan väite- ja valituskäsittelyssä, että tunnetut ledit olivat hakemuksen tekohetkellä niin himmeitä ja kehittymättömiä, ettei alan ammattimiehelle ollut ilmeistä, että niitä voitaisiin keksinnön mukaisella tavalla soveltaa valaisemiseen.

Esimerkiksi värilämpötilaltaan säädettävän valkoisen valon tekemistä ledeillä on Euroopan patenttivirastossakin pidetty patentoitavana, vaikka tunnettu tekniikka esittää, miten sama tehdään loisteputkilla. Tosin kyseisen patentin nykyinen omistaja ja kiivain puolustaja oli yksi niistä kolmesta osapuolesta, jotka patentin myöntövaiheessa jättivät sitä vastaan väitteen. Tuolloin he äänekkäästi vaativat, että moinen räikeästi ilmeinen patentin irvikuva on välittömästi kumottava. Ilmeisesti yritysoston myötä tuli hankittua kyseisen patentin lisäksi myös kokonaan uudet mielipiteet ja joukko vaihtoehtoisia faktoja niiden tueksi.

Ansaitun suojan merkitystä on varottava heikentämästä

Patenttijärjestelmän nauttima arvostus riippuu ratkaisevasti siitä, kokevatko yritykset oikeudenmukaiseksi tavan, jolla patentit tuottavat omistajilleen hyötyä. Valaistusalalla kannattaisi nyt pitää bisnes kuumana mutta pää kylmänä, varsinkin IPR-asioissa. Virheitä, jotka tekivät ohjelmistopatenteista suuren kansanosan yleisiä sylkykuppeja, ei pidä toistaa led-patenttien kohdalla. Oikeasti ansiokkaat innovaatiot ansaitsevat sen arvon ja ne kaupallistamismahdollisuudet, joita varten teollisoikeudelliset suojamuodot ovat olemassa.

Ansaitun suojan merkitystä ja koko IPR-alan arvostusta ei pidä heikentää antamalla kenenkään teeskennellä, että itsestäänselvyydet olisivat innovaatioita. Pelkkä ledien vaihtaminen vanhan lampun tilalle ei sellaisenaan ole patentin arvoinen keksintö – ei vaikka tällaisen väitteen esittäisi Euroopan suurin sähköalan yritys.

Innovaatio on patentoitavissa, jos se on:

• uusi ja lisäksi keksinnöllinen eli se eroaa oleellisesti saman alan aiemmin tunnetuista ratkaisuista
• teollisesti käyttökelpoinen eli luotettavasti toisinnettavissa.

Lisäksi yritysten kannattaa harkita erityisesti sitä, mitä liiketoiminnallista hyötyä patentilla on tarkoitus saavuttaa ja onko keksintö sellainen, jota muutkin haluaisivat käyttää.

Pylväikkö havainnollistaa hyvin sitä, miten LED-valaistuksen patentointi lähti lähes nollasta 20 vuotta sitten, ja on paisunut isojen tekijöiden kohdalla siten, että jättivät parhaimmillaan uuden patenttihakemuksen hyvinkin joka kolmas päivä (Samsung v. 2013 jopa yhden joka arkipäivä).