Tavaramerkit virtuaalisessa ajassa – EU:n yleinen tuomioistuin selkeyttää pelisääntöjä

Euroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) on antanut ensimmäisen ratkaisunsa tavaramerkin erottamiskyvyn arvioinnista virtuaalisten tavaroiden osalta (T-1163/23, 11.12.2024). Ratkaisu selkeyttää virtuaalisten tavaroiden arviointia tavaramerkkioikeudessa.

Tapaus Glashütte ORIGINAL

Tapauksessa hakija, Glashütter Uhrenbetrieb GmbH – Glashütte/Sa., oli hakenut EU-tavaramerkkiä nro 018727034 seuraavalle merkille:

EU-tavaramerkkihakemus 018727034

Tavaramerkkihakemus kattoi muun muassa luokkaan 9 kuuluvia ladattavia virtuaalihyödykkeitä, kuten kelloja ja niiden lisätarvikkeita, käytettäväksi verkossa ja virtuaalimaailmoissa, sekä näihin liittyviä palveluja luokissa 35 ja 41.

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) hylkäsi tavaramerkkihakemuksen erottamiskyvyn puutteen vuoksi (EU:n tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohta). EUIPO:n mukaan merkin hallitseva osa ”Glashütte” herättää kuluttajassa mielikuvan Saksan Glashütten kaupungista, joka on tunnettu korkealaatuisesta kelloteollisuudestaan, ja on siten kuvaileva. EU-tavaramerkin osalta riittää, että este rekisteröinnille on olemassa ainoastaan osassa unionia, tässä tapauksessa Saksassa (7 artiklan 2 kohta).

EUIPO:n valituslautakunta päätyi samaan lopputulokseen kuin tutkija ja hylkäsi valituksen. Hakija valitti valituslautakunnan päätöksestä edelleen EUYT:een.

EUYT:n ratkaisu: maineen laajennus virtuaalimaailmaan on perusteltua

Hakija esitti, että EUIPO:n valituslautakunta oli virheellisesti laajentanut Glashütten kaupungin reaalimaailmassa kellojen valmistukseen liittyvän laatumielikuvan koskemaan myös  haetun tavaramerkin kattamia virtuaalisia tavaroita ja palveluita. Tuomioistuin hylkäsi hakijan valituksen ja vahvisti tavaramerkin erottamiskyvyn puuttumisen.

Tuomioistuin totesi ensinnäkin, että merkittävä osa saksalaisesta yleisöstä tuntee Glashütten, joka on kelloteollisuudesta tunnettu saksalainen kaupunki. Toisekseen EUYT otti kantaa siihen, voidaanko tämä reaalimaailmassa kelloteollisuuteen liittyvä maine ulottaa virtuaalitavaroihin, kuten virtuaalikelloihin, ja niihin liittyviin palveluihin.

EUYT lausui, että kohdeyleisön käsitys reaalimaailman tavaroista ja palveluista siirtyy koskemaan virtuaalitavaroita ja -palveluita, mikäli virtuaalitavarat tai -palvelut ainoastaan edustavat fyysisiä tavaroita tai ne edustavat taikka jäljittelevät todellisten tavaroiden tai palvelujen toimintoja virtuaalimaailmassa.

Ratkaisussaan EUYT katsoi, että tässä tapauksessa kohdeyleisö yhdistäisi Glashütten maineen kelloteollisuuden alalla myös virtuaalisiin tavaroihin ja palveluihin, sillä hakemuksen kattamat virtuaaliset tavarat ja palvelut edustavat fyysisiä kelloja ja niiden lisätarvikkeita ja lisäksi jäljittelevät niiden toimintoja. Näin ollen Glashütte ORIGINAL -tavaramerkki herättää tuomioistuimen mukaan mielikuvan laadusta myös virtuaalisessa ympäristössä.

Virtuaalitavarat ja tavaramerkit – oikeuskäytäntö hakee muotoaan

Virtuaalitavarat voivat käytännössä tarkoittaa kaikkea digitaalisista vaatteista pelimaailmojen esineisiin ja virtuaalisiin taideteoksiin. Nizzan tavaramerkkiluokituksessa ladattavat virtuaalitavarat luokitellaan luokkaan 9, kun muutoin tavarat on jaettu 34 eri luokkaan. Esimerkiksi (fyysiset) kellot kuuluvat luokkaan 14, mutta virtuaalikellot kuuluvat luokkaan 9. Virtuaalitavaroihin liittyvät palvelut luokitellaan palvelujen vakiintuneiden luokitusperiaatteiden mukaisesti.

Oikeuskäytäntöä tavaramerkeistä virtuaalimaailmoissa ei vielä ole juurikaan saatavilla, joten EUYT:n tuore ratkaisu, joka koskee erottamiskyvyn arviointia virtuaalitavaroiden yhteydessä, on merkittävä.

Ratkaisussaan unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että monia virtuaalitavaroita voidaan periaatteessa pitää samoina kuin niiden reaalimaailman vastineita. Vastaavasti reaalimaailman maine ulottuu myös virtuaalisiin tavaroihin ja palveluihin. Vaikka jokainen tapaus on arvioitava erikseen, tätä periaatetta tullaan todennäköisesti soveltamaan laajasti virtuaalitavaroihin ja -palveluihin.

Moni kysymys on kuitenkin yhä avoinna. Erityisen mielenkiintoista on nähdä, miten tulevassa oikeuskäytännössä arvioidaan esimerkiksi sekaannusvaaraa fyysisille ja virtuaalisille tavaroille tarkoitettujen tavaramerkkien välillä. Jos esimerkiksi tunnetun luksusbrändin nimi esiintyy virtuaalivaatteessa tai -kellossa, kuluttaja voi helposti olettaa, että ne ovat peräisin samalta yritykseltä, vaikka näin ei todellisuudessa olisi. Todennäköistä on, että fyysiset ja niitä edustavat virtuaaliset tavarat rinnastetaan vastaavasti toisiinsa myös sekaannusvaaraa arvioitaessa, vaikka sekaannusvaaran arviointiperusteet eroavatkin erottamiskyvyn arvioinnista.

Yksi asia on kuitenkin varma: virtuaalitavarat ovat nousseet pysyväksi osaksi tavaramerkkioikeuden soveltamisalaa.