Teknohype irrottaa yritykset tuotekehityksen todellisuudesta

Kuka vielä muistaa bioteknologiahypen tämän vuosituhannen alussa, tai nanoteknologiahypen, joka eli vahvana vielä kymmenen vuotta sitten? Nyt näiden teknologioiden ympärille perustetuista startup-yrityksistä tai niiden miljardivaluaatioista ei enää medioissa uutisoida. Silti nämä teknologiat itsessään ovat kehittyneempiä ja vaikuttavat useamman ihmisen jokapäiväiseen elämään huomattavasti vahvemmin kuin hypen aikana.

Sovelluksia löytyy esim. energiantuotannosta, rakennustekniikasta, vaatteista, lääkkeistä, lähes joka paikasta. Teknologiat jatkavat kehittymistään ja integroitumistaan olemassa oleviin ja uusiin tuotteisiin kiihtyvällä vauhdilla, yleisön kiinnostuksesta riippumatta.

Mieleeni hiipii ajatus, että noudattaisiko nykyinen ”tekoälyhype” tätä samaa kaavaa, joka niin usein toistuu, kun uusia sovellutuksia mahdollistava teknologia saavuttaa riittävän kypsyyden. Tosiasiassahan bio- tai nanoteknologia eivät kumpikaan olleet uusia teknologioita, kun ne tulivat suuren yleisön tietoon, vaan niihin liittyviä läpimurtoja oli tehty jo vuosikymmeniä aiemmin. Tilanne on täysin analoginen tekoälyn kehityksen kanssa.

Nykyisen tekoälykehityksen pohjalla ovat vuosikymmeniä sitten kehitetyt koneoppimisalgoritmit sekä laskentatehon ja datamassojen eksponentiaalinen kasvu. Perusteknologiapuolella ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään varsinaista yksittäistä innovaatiota, joka selittäisi nykyisen tekoälyinnostuksen. Tämä asia on välttämätöntä ottaa huomioon, kun kehitetään ”uusia teknologioita” hyödyntäviä tuotteita ja sovellutuksia.

”Yet Another AI Startup”

Kuten bio- ja nanoteknologiankin tapauksessa, tekoälyyn perustuvaa tuotetta ei kannata lähteä kehittämään ”teknologia edellä”. Hypen aikana tämä monesti unohtuu, kun yrityksiä perustetaan kehittämään itse teknologiaa ja vasta sitten mietitään, mihin teknologiaa voisi soveltaa. Muun muassa tästä syystä, selvän tuotefokuksen tai -vision puutteen vuoksi, moni aloitteleva yritys epäonnistuu. Esimerkiksi nykyisen tekoälyinnostuksen keskellä on jo hieman kliseeksikin muodostunut lausahdus ”Yet Another AI Startup”.

Tuotefokuksen tai -vision puuttuminen johtuu suurelta osin siitä, että teknologiaosaaminen ja sovellusalueen tuoteosaaminen eivät kohtaa. Esimerkiksi juristeja, jotka ymmärtäisivät lakipalveluiden tuottamisen haasteet ja samalla haasteisiin vastaavien teknologioiden mahdollisuudet, ei kasva joka oksalla. Vastaavasti tietyn liiketoiminta-alueen syvällisesti tuntevia ohjelmistokehittäjiä on harvassa. Monialaosaaminen pitäisi yhdistää tiimeiksi, missä on omat haasteensa.

Teknologia-startupien keskuudessa on tavallista, että osaamistyhjiötä yritetään paikata puhtaalla markkina- tai käyttäjälähtöisellä kehityksellä. Tällöin selkeästä tuotefokuksesta tietoisesti luovutaan ja sen sijaan aletaan keksiä teknologian mahdollisuudet tiedostaen ”luovia ratkaisuja” asiakkaiden haasteiden selättämiseksi. Tuotevision hylkääminen tämänkaltaisen yliketterän kehityksen nimissä on houkutteleva vaihtoehto aloitteleville yrityksille, jotka joutuvat selittelemään itselleen, tai esim. potentiaalisille rahoittajille, osaamisvajettaan teknologian soveltamisessa liiketoimintaan.

Yliketterällä kehityksellä tuoteosaamisen puutetta paikkaavat yritykset saavat hypen keskellä suurimman osan mediahuomiosta siitä yksinkertaisesta syystä, että näitä osaamisvajeen kanssa painivia yrityksiä on ulkopuolista rahoitusta hakevien yritysten joukosta selkeä valtaosa. Ulkoisen rahoituksen hakemiseksi nämä yritykset haluavat olla vahvasti esillä julkisuudessa. Kuitenkin myös hypen keskellä ”uudet teknologiat” löytävät kotinsa tavanomaisen arkisesti osana vanhoja tuotteita, joiden kehitykseen uusi teknologia tuo harppauksen, mutta ei muuta itse tuotetta.

Toimivaa ja vuosien saatossa hioutunutta palvelutuotetta, tai mitään muutakaan tuotetta, ei ole tekoälyn tuomasta teknologiaharppauksesta huolimatta syytä hylätä tai lähteä kehittämään kokonaan uudestaan asiakaslähtöisesti. Houkutus tällaiseen kehittämiseen on suuri, koska valtaosa erityisesti ohjelmistokehityksestä tehdään erilaisia ketteriä kehitysmetodologioita hyödyntäen, ja tuotekehityksen ketteryyden korostaminen ajaa projektit usein hylkäämään vahvat tuotevisiot.

On siis hyvä tiedostaa, että ketterät kehitysmetodologiat eivät määritelmänsä mukaisesti millään teknologian alalla tarkoita vahvan tuotevision hylkäämistä. Asiaa on tutkinut esimerkiksi Juho Keppola lopputyössään Ketterä Kehitys – case Varaamo, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2016. Tuotevision hylkäämisessä on kyse siitä, että näitä sinänsä erittäin hyviä tuotekehityskäytäntöjä, joita mekin yrityksessämme sovellamme, tulkitaan virheellisesti.

Selkeä tuotefokus ohjaa teknologiavalintaa

Olen toiminut Papula-Nevinpatissa Chief Digital Officer -roolissa noin kaksi vuotta, mutta olen kehittänyt prosesseja lakipalveluiden tuottamisen tehostamiseksi noin yhdeksän vuotta. Tänä aikana toimistoteknologian kehitys on ollut valtavaa, mutta tuotekehityksemme keskiössä on aina ollut palvelutuotteemme, ei itse teknologia tai kehitykseen käytettävä metodologia.

Tuotelähtöisessä kehityksessämme oleellista on ollut erityisesti se, miten uudet teknologiat saataisiin parhaiten integroitua prosessimme toteuttavaan monimutkaiseen järjestelmään. Vaikka olemme korostaneet ketteryyden tärkeyttä ohjelmistoprojektiemme kehitysmetodologioissa, olemme erityisesti pyrkineet huolehtimaan siitä, että kehityksen ketteryys ei hämärtäisi vahvaa tuotevisiotamme.

Papula-Nevinpatilla kehittämämme palvelutuote on muuttanut muotoaan useaan otteeseen teknologisen kehityksen vanavedessä. Kirjeposti ja faksi on korvattu sähköpostilla, paperiarkistot verkkolevyillä ja dokumentinhallintajärjestelmällä, kansiot suurilla näytöillä ja excel-taulukot tehokkaalla toiminnanohjausjärjestelmällä. Lopulta toiminnanohjausjärjestelmä on integroitu rajapintojen yli ulkoisiin tietokantoihin ja sovelluslaajennuksiin. Oleellista menestyksekkäälle kehitykselle, jossa säilytetään yrityksen tuloksentekokyky, on tämänkin muutoksen keskellä ollut selkeän tuotefokuksen ylläpitäminen.

Osana palvelutuotteemme kehityskaarta on seuraavaksi vuorossa koneoppivien komponenttien integroiminen järjestelmiimme. ”Tekoäly”, tai paremminkin ”koneoppivat algoritmit”, ovat monella tavalla liiketoimintaamme disruptoiva teknologia, joka mahdollistaa uudenlaisia tuotteita, liiketoimintamalleja sekä järjestelmärakenteita toimintamme ohjaamiseen. Tekoälypohjaisia järjestelmiä kehitettäessä on muistettava, että disruptiivisenkin teknologian integroiminen olemassa olevaan tuotteeseen on vain osa tuon tuotteen luonnollista pitkäaikaista kehittymistä.

Kehitä tuotetta kokonaisuutena, älä teknologiaa

Mikäli mahdollista, on tekoälypohjaistakin tuotetta kehitettävä kokonaisena tuotteena tai järjestelmänä ja mietittävä järjestelmän toiminnan kannalta paras tapa integroida uusi teknologia tuotteeseen. Oleellista ei ole kehittää teknologiaa vaan tuotetta kokonaisuutena. Tuotteen elinkaaren aikana pitää jatkuvasti miettiä, tuoko teknologinen kehitys tuotteeseen parannusta. Olemassa olevan tuotteen toimivia osia ei kannata ketterän kehityksen nimissä hylätä, vaikka saatavilla olisi mahdollisesti liiketoimintaa disruptoiva uusi teknologia.

Rohkenen väittää, että erilaisten teknologiainnostustenkin aikana ylivoimainen valtaosa raa’asta arkisesta työstä uuden teknologian hyödyntämiseksi tehdään oikeaoppisesti parantamalla olemassa olevia tuotteita vahvan tuotevision pohjalta, vaikka uutisointi antaakin tilanteesta toisen kuvan. Ja ylivoimainen valtaosa onnistuneista tuotekehitysprojekteista, niin tekoälyyn, bioteknologiaan kuin nanoteknologiaankin liittyen, löytyy tämän suuren mutta median valossa hiljaisen teknologisen kehitysmassan joukosta.