Teollisoikeudet Kiinassa: Jos et voi heitä voittaa, ota heistä mallia!

Vuonna 2010 Kiinan hallitus ennusti, että vuoteen 2015 mennessä Kiinassa patentoidaan vuosittain yli miljoona keksintöä. Kiinan patenttiviraston SIPOn tilastojen mukaan vuonna 2015 Kiinassa jätettiin 1,102 miljoonaa patenttihakemusta, mikä on uusi ennätys ja lähes 20 % enemmän kuin edellisvuotena. Nyt Kiinan hallitus on asettanut tavoitteen, että vuoteen 2020 mennessä Kiinassa tullaan jättämään vuosittain peräti 2 miljoonaa patenttihakemusta.

“Mitä tämä tarkoittaa?” kysyin kiinalaiselta ystävältäni, joka työskentelee patenttiasiamiehenä Kiinassa.

“Miten niin mitä se tarkoittaa,” hän ihmetteli ja totesi pragmaattisesti: “Se tarkoittaa sitä, että vuonna 2020 Kiinan patenttivirastoon jätetään yli 2 miljoonaa patenttihakemusta.”

Eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö Kiina saavuttaisi tavoitettaan.

Mutta mitä tämä tarkoittaa Euroopan kannalta? Euroopan patenttivirasto on jo arvioinut, että Eurooppaan jätettävien uusien kiinalaisten patenttihakemusten käsittelemiseen olisi varauduttava palkkaamalla 3000 uutta tutkijaa. Tähän asti kansainvälisiä patentteja tavoittelevat kiinalaiset yritykset ovat keskittyneet enemmänkin kehittyviin markkinoihin. Venäjä on yksi hyvä esimerkki markkinasta, jossa kiinalaiset yritykset ovat kasvattaneet osuuttaan viime vuosien aikana.

Kiinan maailmanlaajuinen teollisoikeusimperiumi kasvaa vauhdilla

Jos Kiina alkaa rakentaa laajaa teollisoikeusimperiumiaan meidän omalla tontillamme, eikö se uhkaa eurooppalaisten liiketoimintavapauksia? Eikö Euroopan olisi jo aika avata silmät ja huomata, miten paljon ja nopeasti Kiina on muuttunut?

Kun tulin IPR-alalle 90-luvun puolivälissä, minulla ei ollut kiinalaisia ystäviä tai Kiinasta kiinnostuneita asiakkaita. Yleinen mielipide oli, että Kiinassa ei kannata patentoida: siellä ei kunnioiteta IP-oikeuksia, ja korvausten saaminen oikeusteitse on mahdotonta. Nykypäivän Kiina on kuitenkin toisenlainen. Maasta on hyvää vauhtia kehittymässä innovaatioiden supervalta, jossa ei enää kopioida keksintöjä, vaan jolla on kyky tuottaa kansainvälisesti kilpailukykyistä teknologiaa ja teollisoikeuspääomaa. Ei ole sattumaa, että eniten PCT-hakemuksia maailmassa jättävien yritysten joukossa on kaksi kiinalaista tietoliikennejättiä ZTE ja Huawei. Tämän kansainvälisen menestyksen taustalla on Kiinan valtio, joka vaikuttaa monilla eri alueilla: se rahoittaa tutkimus- ja kehitystoimintaa verovähennysten, määrärahojen ja lainojen muodossa, se tarjoaa koulutusta ja teknistä apua, ja se muokkaa säännöllisesti lainsäädäntöä patentoinnille edullisempaan suuntaan. Myönnettäköön, että kiinalaisia on vaikea päihittää heidän omilla aseillaan. Mutta jos heitä ei voi voittaa, emmekö voisi yrittää edes ottaa heistä mallia? Eurooppa ei ole eikä koskaan tule olemaankaan kuin Kiina, mutta voisimme silti lainata heiltä hyviksi osoittautuneita toimintatapoja.

Kiinan kielessä uhkaa tarkoittava sana sisältää saman kirjoitusmerkin kuin mahdollisuutta tarkoittava sana. Kansainvälisen IPR-tilanteen kuumentuminen avaa eurooppalaisille yrityksille uusia mahdollisuuksia hyödyntää entistä tehokkaammin jo olemassa olevaa teollisoikeuspääomaansa ja kehittää aktiivisemmin innovointivalmiuksiaan.

Eurooppalaiset voisivat ottaa oppia Kiinasta

Euroopan valtiot voisivat ottaa oppia Kiinasta kotimaisten innovaatioiden edistämisessä. Alkuun päästäisiin vaikkapa tarjoamalla yrityksille enemmän kannustimia patentointiin. Kiinassa yritys voi saavuttaa tavoitellun ‘teknologiayhtiön’ statuksen vasta sen jälkeen, kun se on jättänyt tietyn määrän tavaramerkki-, patentti- tai mallioikeushakemuksia. Euroopassa yrityksille voitaisiin esimerkiksi myöntää tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta ja verovähennyksiä niiden omistamien patenttien määrän perusteella. Myös eurooppalaisessa patenttilainsäädännössä on paljon varaa muutoksille, joilla teollisoikeuksien hakuprosessia voitaisiin helpottaa.

Kun itse valmistuin Teknillisestä korkeakoulusta 22 vuotta sitten, en tiennyt mitään patentoinnista tai teollisoikeuksista, vaikka koulutukseni tähtäsi työllistymiseen suomalaisessa teollisuudessa. Ja näyttää siltä, että tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Tapaamani vastavalmistuneet diplomi-insinöörit eivät edelleenkään tiedä paljoa teollisoikeuksista.

Olin hiljattain puhumassa IPR-asioista eräässä liike-elämän seminaarissa, ja yllätin kollegani saapumalla paikalle farkuissa ja paidassa. Liituraitapukujen ja muiden business-asujen keskellä saatoin näyttää siltä kuin olisin kävellyt vain ohimennen sisään hakemaan ilmaiset donitsit ja kahvin. Eräs kollegoistani kyseli leikillään, olinko unohtanut, että minun piti esiintyä tilaisuudessa, mutta tosiasiassa olin halunnut tietoisesti herätellä yleisöä. Omahyväisyyteen tuudittautuminen ei johda liike-elämässäkään pitkälle, ja jos Kiina jatkaa keksintöjen kahmimista ympäri maailman, meidän on syytäkin kääriä hihat ja vastata Kiinan tarjoamaan haasteeseen!

Markku Simmelvuo, kesäkuussa 2016

Blogi on julkaistu 15.6.2016 Suomen Yrittäjien kotisivuilla.