IPR-oikeudet Ukrainassa: Toivon kipinöitä selviytymisen keskellä
Riikka Palmos kirjoittaa blogissaan Ukrainan IPR-oikeustilanteesta.
Venäjä on ottanut käyttöön erilaisia vastatoimia sille asetetuille pakotteille. Yksi hiljattain käyttöön otetuista teollisoikeuksia koskevista vastatoimista on maaliskuussa 2022 annettu säädös, jolla laillistetaan tiettyjen tavaroiden rinnakkaistuonti Venäjälle.
Rinnakkaistuonti on alkuperäisten tuotteiden maahantuontia ilman oikeudenhaltijan suostumusta. Käytännössä uusi laki antaakin nyt valtuuttamattomille maahantuojille mahdollisuuden tuoda tuotteita Venäjälle virallisten jakelukanavien ohi. Aikaisemmin rinnakkaistuonti ilman oikeudenhaltijan suostumusta on ollut kielletty Venäjällä.
Syy rinnakkaistuonnin laillistamiseen tässä vaiheessa on ilmeinen. Uuden käytännön tarkoituksena on varmistaa tuotteiden saatavuus Venäjällä siitä huolimatta, että monet yritykset ovat poistuneet maasta tai vähentäneet toimintaansa siellä. Venäläiset jälleenmyyjät, joiden on nykyisissä olosuhteissa vaikea saada ulkomaisia tavaroita myytäväksi, ovat ilmaisseet tukensa rinnakkaistuonnin laillistamiselle.
Lain mukaan rinnakkaistuonti on mahdollista vain tietynlaisille tuotteille. Venäjän kauppa- ja teollisuusministeriö julkaisi 6.5.2022 tuoteryhmät, joissa rinnakkaistuonti sallitaan. Listalla on 96 erilaista tuoteryhmää, kuten “autot ja auton osat, junat, teollisuuden koneet ja laitteet, elektroniikka ja kuluttajatuotteet vaatteista parfyymeihin”.
Lisäksi listalla on nimetty yrityksiä, kuten Texaco, Hummer, Tesla, Audi, Scania, Volvo, Mercedes-Benz, Panasonic Corporation, Samsung, Nokia, Libresse, ExxonMobil, John Deere, L’Oreal ja Prada, joiden tuotteille rinnakkaistuonti on sallittua. Listatut yritykset ovat pääasiassa yrityksiä, jotka ovat lopettaneet toiminnan Venäjän markkinoilla.
Rinnakkaistuonnin sallimiseen liittyy myös erityisehto, jonka mukaan tuotteet on pitänyt laskea liikkeelle toisessa maassa ennen kuin ne saa tuoda Venäjälle. On mielenkiintoista nähdä, millä tavoin ja kenen toimesta tämän ehdon toteutumista tullaan valvomaan.
Oikeudenhaltijoiden näkökulmasta rinnakkaistuonnin salliminen tulee heikentämään mahdollisuuksia hallita esimerkiksi eri jakelukanavia, hinnoittelua ja tuotteiden määriä ja markkinoita. Vaikka kyse on alkuperäisistä tuotteista, oikeudenhaltijat eivät voi enää päättää, missä, millä tavalla ja kenen toimesta tavaroita tuodaan Venäjän markkinoille. Suurin ongelma oikeudenhaltijoiden kannalta lienee kuitenkin se, että he eivät enää pysty estämään omien tuotteidensa maahantuontia Venäjälle, vaikka he haluaisivatkin tehdä niin.
Myös tullin kannalta valvonnan toteuttaminen tulee olemaan vaikeaa ja haasteellista – sallitun rinnakkaistuonnin valvominen ja samaan aikaan tuoteväärennösten maahantuonnin estäminen on varmasti hankala tehtävä. Se tulee vaatimaan paljon uusia resursseja: henkilökuntaa, uusia prosesseja ja erityisesti ymmärrystä siitä, kuinka rinnakkaistuonnin mekanismit toimivat.
Rinnakkaistuonnin käytäntöihin liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, ja vasta aika näyttää, kuinka rinnakkaistuonnin laillistaminen tulee muuttamaan markkinatilannetta ja mitä seurauksia sillä tulee olemaan oikeudenhaltijoille.